Eilen lepäsin aika paljon huonosti nukutun yön jälkeen ja niin teen tänäänkin. Tuo maskini huusi jotenkin kun laitoin sen naamalleni enkä voinut pitää sitä kuin noin tunnin ja taas otin pois ja yritin olla ilman maskia, mutta henkeen otti aika kovin. Enpä osaa sanoa, mikä tuohon koneeseen on tullut, mutta ei oikein puhaltanut ilmaa kuten ennen. No, helmikuussa on keuhkolääkäri, joten jospa asiat silloin selviääkin.
Maanantaina on vihdoinkin Josefin trimmaus ja silloin pääsen tosi pitkästä aikaa Konttiinkin katselemaan, olisiko jotain ostettavaakin.
Ja onhan se muutenkin kiva päästä vähän uloskin ja nähdä ihmisiä. No, tiistaina tulee kuntouttaja kotiin ja minun on opeteltava nyt uudestaan kävelemään tuon kävelytelineen avulla. Hän tulee kerran viikossa meille kotiin ja se on hyvä. Enpä ole koskaan aiemmin saanutkaan kuntoutusta enkä minkäänlaista tukea edes aivoinfarktien jälkeen. Olen tosi onnellinen, kun nyt saan kaiken avun ja tuen täällä.
Innolla odotankin kuntoutustani kuten myös kevättä ja kesää täällä kauniilla Paraisilla. Täällä on meri, joka on minulle erittäin tärkeä! Ja jospa pääsisimme kiertämään nämä kauniit Turun saaristot kesällä. Päivä merellä jo antaa voimia aika hyvin.
Tänään kuitenkin yritän, vaikka olen tuon laitteen takia nukkunutkin huonosti, niin myös kutoa ne viimeiset kerrokset Juuson viitasta, jotta saisin sen jo valmiiksi ja pääsisin tekemään jotain uutta. Mutta toki lepäilen välillä ja teenkin voimieni mukaan, kun nyt en enää rehki liikaa sisulla ja sinnitellen, kuten olen aiemmin tehnyt. Hissukseen vaan päivä ja tunti kerrallaan. Paljon olisi vielä järjestämistäkin täällä, kun kaikki jäi kesken, kun tuli tämä ruusu jalkaani. Mutta pikku hiljaa ja pian pääsen parvekkeellekin istumaan ja kutomaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti