Tänään on sunnuntai 4. päivä helmikuuta. Päivä näyttää kirkkaalta ja auringonpaisteiselta ja pakkastakin on -8 astetta. Mutta minä saan katsella kaunista talvista maisemaa näin ikkunasta käsin. Odotan vain lämpimiä päiviä, jotta pääsisin jo uloskin katselemaan uutta, kaunista kotikaupunkiamme ja merta, kuunnella meren kohinaa ja katsella kauas, kauas merelle. Siinä sydänkin lepää!
Viime yönäkään en saanut nukuttua, kun tuo maski ei toimi, vaan ujuttelee. No, onhan tässä mennyt jo monta yötä valvoessa ja silloin tulee paljon ajatuksia mieleen, jotka on mieleni pahoittanut. Toki niistäkin on vaan päästävä eroon ja ajateltava, että elämä menee kulkuaan ja toiset tekee pahojaan.
Mitähän minä tänään oikein tekisin? No, enpä paljon jaksa edes tehdä, kun en voi nukkua, kun henki katkoilee ja sydän pysähtelee.
Jospa korjaisin hieman Juuson viittaa ja alkaisin kutomaan näille nukeilleni jotain mielenkiintoisempaa. Kun minun pitäisi saada nämä kaikki nukkeni vaatetettua, jotta sitten kun silmäni viimeisen kerran ummistan, niin kaikki rakkaat nukkeni antaisin hyväntekeväisyyteen ja että ne löytäisivät rakastavat omistajat.
Nyt näyttää siltä, että en saa kuviakaan laitettua, kun netti ei oikein toimi.
Mutta toivottelen teille kaikille oikein leppoisaa sunnuntaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti