Verenpaineeni on noussut huimiin lukemiin, mutta yritän aina välillä levätäkin. Tosin pelkäänkin, mutta toivon, että vielä selviäisin rakkaitteni lähelle. yritän vaan hissukseen liikkua ja en kouki enkä rehki. Mieheni auttaa minua ja kärsii myös kaikesta, mitä olemme saaneet kokea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti