Mutta eilen vietimme rakkaan vanhimman poikani 45 vuotis synttäreitä ja nautimme kahvista ja hyvästä kakusta. Oi, noita aikoja! Onko tästä jo niin pitkä aika, kun hän ilopillerimme syntyi! No, nyt hän on jo mies ja on omat lapset jo lähes aikuisia. Mutta hän on aivan yhtä rakas nyt ja aina!
Minulla on vaan niin huono olo ja verenpainekin on koholla, vaikka otan lääkkeetkin ja samoin verensokerini. Jotain on vialla, mutta en itse tiedä, mitä. Suihkuunkin pitäisi vaan sinnitellä, mutta enpä tiedä uskallanko edes mennä etten kaatuisi sinne. No, sen näkee sitten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti