Viime yö oli tosi vaikea, kun jäseniä särki niin kovin, että itku tuli pitkästä aikaa. Oli tosi pelottavaakin olla yksin kun en pystynyt liikkumaankaan. Mutta kaikkeen pitää vaan tottua! Onneksi minulla on kuitenkin puhelin joka yö tuossa likelläni, että jos tulee hätä, niin voin soittaa hätänumeroon. Mutta onneksi Josefkin vaistoaa hätäni ja tulee viereeni minun turvaksi.
Mutta elämä jatkuu ja toivon, että saisin avun mahdollisimman pian. Tosin lääkäriaikakin on vasta yli viikon kuluttua, mutta Marevan koe on jo maanantaina.
Eilen saimme taas järjestettyä esineitä hyllyillekin ja nukkeja on jaettu kolmeen huoneeseen hyllyille, kun kovin alas hyllylle en enää aio laittaa nukkeja, vaan laitan koreja ja niihin lankoja ja muita käsityötarvikkeitani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti